Glyfosaatin vaarat

(Huom! Tämä artikkeli on alun perin julkaistu vuonna 2012, kirjoittajana Humuspehtoorin perustaja Reino Mantsinen. Ettehän ota yhteyttä Humuspehtooriin, jos kaipaatte esim. kommenttia, kannanottoa tai lausuntoa glyfosaatin käytöstä!)

Suomen yleisin rikkaruohomyrkky huolestuttaa monia tutkijoita. Aineen negatiivisista vaikutuksista on vaiettu vuosikymmeniä ja puolueetonta tietoa on vaikea saada. Tässä muutamia eri lähteiden näkemyksiä:

Luomulehti julkaisi vuonna 2010 no 4:ssä Markku Rämön ansiokkaan kirjoituksen, jossa kuvattiin mekanismi, jolla glyfosaatti vaikuttaa kasviin ja tappaa lopulta kasvin.  Tutkimusten mukaan glyfosaatti sulkee kasvilta hivenaineiden saannin ja niiden puutteeseen rikkakasvit lopulta kuolevat.

Erään amerikkalaisten tutkimuksen mukaan vehnä kärsii glyfosaatin levittämisen jälkeen mm. mangaanin, kuparin, kaliumin, raudan, kalsiumin ja sinkin puutteesta. Aineen vaikutus siis jatkuu, mutta heikompana. Ei enää tapa, mutta haittaa kasvua.

Kasvi tarvitsee monenlaisia ravinteita, joiden avulla se pitää yllä omaa terveyttään. Ellei kasvi saa kaikkea tarpeellista, sen puolustuskyky heikkenee. Olemme joutuneet huomaamaan, että kasvitaudit ovat lisääntyneet huolestuttavasti.  Esimerkkinä mainittakoon punamätä-niminen (fusarium)  kasvitauti, joka aiheuttaa huomattavia satotappiota vuosittain.

Glyfosaattia käytetään rikkaruohojen hävittämiseen silloin kun koko kasvusto halutaan tuhota. Se ei valikoi, vaan tappaa kaiken tielle osuvan. Glyfosaattia myydään muun muassa kauppanimellä Roundup, jonka patentti Monsantolle on umpeutunut vuonna 2000.

Glyfosaatti ei ole pelkästään kasveille haitallinen, vaan se on myös maan pieneliöille myrkyllinen. Monsanton laatimassa käyttöturvallisuustiedotteessa todetaan, että aine on myrkyllistä mm. kastemadoille ja maaperäeliöille. Se on hyvin haitallista mehiläisille ja myrkyllinen jopa rotille. Käyttöturvallisuustiedotteen mukaan kilon painoisista rotista kuoli puolet, kun ainetta annettiin niille 5 grammaa.  Listaa voisi jatkaa pitkältikin.

Glyfosaatti vaikuttaa maaperään tasapainoon heikentävästi, koska maan pieneliötoiminta häiriintyy tai kuolee. Typen ja hiilen mineralisoituminen, ts. ravinteiden muuntuminen käyttökelpoiseen muotoon, häiriintyy. Tämä on luonnollinen seuraus, jos maassa ei ole pieneliötä riittävästi. Pieneliöiden tärkein tehtävä on muokata ravinteita kasveille käyttökelpoiseen muotoon.

On todettu, että glyfosaatti estää ravinteiden sitoutumista maahiukkasten pinnoille. Glyfosaatti kilpailee fosforin kanssa kiinnittymispinnoista. Tämä johtaa siihen, että lannoitteissa lisätyt ravinteet voivat helpommin huuhtoutua, kun ne eivät voi kiinnittyä maapartikkeleihin. Tämä johtaa väistämättä ravinnepäästöjen lisääntymiseen pelloilta.

Siis glyfosaatti ja fosfori kilpailevat samoista kiinnittymispinnoista ja eivät voi täysin kiinnittyä, ovat ne osittain maavedessä vapaana ja siten helposti huuhtoutuvassa muodossa. Todennäköisesti molemmat aineet huuhtoutuvat entistä herkemmin.

Maatalouden tutkimuskeskus (MTT/LUKE) julkaisi tammikuussa 2015 tiedotteen tutkimuksesta, jossa oli selvitetty glyfosaatin kulkeutumista peltojen vesissä. Tutkimuksen mukaan etenkin suorakylvöpelloilta lähtee glyfosaattia vesistöihin. Glyfosaatti ei ollut hajonnutkaan kuten käyttöturvallisuustiedotteessa sanotaan.  Vesistöissä aine hajoaa vielä hitaammin kuin maaperässä.

Edellä on kerrottu muutamista tutkimuksista, jotka ovat panneet epäilemään asioiden todellista laatua. Näitä tutkimuksia on vielä paljon muitakin.

Glyfosaattia käytetään runsaasti pelloilla. Joka neljäs peltohehtaari ruiskutetaan kyseisellä aineella joka vuosi. Siten sitä kertyy laajasti koko Suomen pelloille luomupeltoja lukuun ottamatta. Puhtaan ruuan maine on todella vaarassa.

Kenen on vastuu ?

Aineen käyttöön liittyvä vastuu siirretään viljelijälle, sillä Roundupin käyttöturvallisuustiedotteessa Monsanto ilmoittaa, että

”Vaikka tämän käyttöturvallisuustiedotteen tiedot ja suositukset (jatkossa ”tiedot”) on annettu hyvässä uskossa ja niiden uskotaan laadintapäivänä olevan oikeita, Monsanto ja sen tytäryhtiöt eivät vastaa tietojen tyhjentävyydestä tai tarkkuudesta. Tiedot annetaan edellytyksellä, että käyttäjä itse ennen käyttöä arvioi tuotteenkäyttökelpoisuuden tarkoitukseen”.

”Monsanto ja sen tytäryhtiöt eivät ota vastuuta eivätkä anna takuita nimenomaisesti ja epäsuorasti myytävyydestä, soveltuvuudesta tiettyyn tarkoitukseen eikä tiedoista ja tuotteesta joihin tiedot viittaavat”.

Miten on mahdollista markkinoida ainetta joista käyttöturvallisuustiedotteessa todetaan aineen olevan monille eliöille myrkyllistä ja suorastaan todetaan sen vaarallisuus, aineen valmistaja pesee käteensä kaikesta vastuusta ja silti sitä kuitenkin voi markkinoida?

Maallikkotason ”kauhuskenaarion” mukaan voidaan olettaa, että meillä on vakava ongelma. Glyfosaatti pidättyy maahan, siirtyy veteen ja vaikuttaa satokasveihin. Se ei hajonnutkaan vaarattomaksi kuten on tarkoitus.

Tämä häviämättömyys saattaa johtua siitä, että aine todennäköisesti tappaa ensin maasta sen pieneliöstön. Kun ainetta hajottavat pieneliöt on tuhottu, ei ainetta hävitä muu kuin huuhtoutuminen. Maan bakteerien, sienten ja muiden pieneliöiden tehtävänä on hajottaa myös luontoon kuulumattomia aineita, esim. kasvinsuojeluaineita. Jos meillä ei ole enää hengissä sitä populaatiota, joka voisi näitä aineita hävittää, niin mitä sitten? Pysyvä ongelma on valmis.

Pelloilla kasvatettua satoa syövät joko eläimet tai ihmiset. Aineen vaikutukset voivat siirtyä eteenpäin. Saattaa jopa olla, että ravinnostamme puuttuu tarpeellisia aineita ja sen vuoksi sairastumme esim. keliakiaan ja syöpään. Hivenaineiden tilalle on voinut tulla glyfosaattia tai sen hajoamistuotetta. Ihmisten immuunipuolustusjärjestelmä ehkä kärsii siitä ja siten sairastumme.

Glyfosaatin on todettu aiheuttavan imusolmukesyöpiin kuuluvaan Non-Hodgkinin lymfoomaa. Maaliman terveysjärjestö WHO tiedotti äskettäin asiasta.

Monsanto on kehittänyt viljalajikkeita, joka kestävät glyfosaattia. Niitä kutsutaan geenimuunnelluiksi, GMO-lajikkeiksi.  Halutaanko meille syöttää enemmän glyfosaattia vai miksi sellainen vilja piti kehittää?

Mitä voimme tehdä?

Lopetamme tämän aineen käytön heti ja lopullisesti. Vain raha tepsii suuryhtiöihin.

Tilalle täytyy kehitellä varmasti haitattomia rikkaruohojen torjuntamenetelmiä. Monet mekaaniset menetelmät olisivat ihan päteviä tavanomaisessakin viljelyssä. Luomupuolella ne ovat jo tätä päivää.

Pelloille pitää palauttaa hyvä pieneliötoiminta. Kemiallisten myrkkyjen (joihin luen myös kemialliset lannoitteet), käytön vähentyessä maa alkaa hitaasti toipua. Pieneliöstö saadaan takaisin, jos lisäämme sinne orgaanista ainesta pieneliöstön ruuaksi.

Viljelijällä on useita vaihtoehtoja peltojen humusmäärän lisäämiseen ja pieneliötoiminnan vilkastuttamiseen. Humuksen lisäämiseen soveltuvat mm. lannat (lue lisää Humuspehtoorin lantapohjaisista lannoitteista) ja puukuidut (lue lisää Humuspehtoorin maanparannusaineista). Pelto ei toivu hetkessä. Humusta tulee lisätä useamman vuoden ajan. Näin pelto elpyy ja glyfosaatti hajoaa haitattomaan muotoon ja pellon terveys palaa.

Tarvitsemme ehdottomasti lisää tietoa  esim. siitä, että siirtyykö glyfosaatti ruuan raaka-aineisiin ja jos, mitä sen voi aiheuttaa ihmisissä. Pitäisi myös tutkia, kuoleeko maaperän eliöt Roundupia käytettäessä, mitä tapahtuu vesitöissä kun sinne joutuu tätä ainetta ja ovatko fosforin huuhtoutumat suurempia glyfosaattia saaneilla pelloilla kuin luomupelloilla jne.

Viranomaisten ja glyfosaattikauppiaiden tulee esittää päivänvalon kestävää tutkimusnäyttöä siitä, että aine on vaaraton, mikäli myyntilupaa aiotaan jatkaa.

Monsantokaan ei tiedä aineensa vaikutuksista riittävästi, tai tietävät enemmän kuin kerrotaan, sillä he ovat laittaneet  käyttöturvallisuustiedotteensa loppuun merkillisen varoituksen:

”Monsanto ja sen tytäryhtiöt eivät vastaa minkäänlaisista vahingoista jotka mahdollisesti ilmenevät annettujen tietojen käyttämisestä tai niihin luottamisesta”

Mihin viljelijä voi luottaa tuon lausuman jälkeen?  Voimmeko luottaa viranomaisiimme?       

Reino Mantsinen
Humuspehtoori Oy Pälkäne