Toimimme tiiviissä yhteistyössä maatalouden kanssa ja olenkin saanut olla kuulemassa, millaisia haasteita tänä päivänä viljelysmaista löytyy.
Viimeiset pari vuotta ovat olleet erikoisia, varsinkin vuosi 2018 painui omaan mieleeni erityisen haastavana vähäisten sateiden ja paahtavan kuumuden vuoksi. Tuona syksynä sain useamman soiton, että ”näitä meidän maita pitäisi parantaa”. Jotain tarvis tehdä, mielellään äkkiä. Ennen viljelyä pohdittiin paljolti ravinteiden kautta, mitä kasvi tarvitsee ja mitä maassa jo on - se oli se ainut tapa. Muistan ajan, kun minua epäiltiin avoimesti puhuessani maan multavuudesta ja kasvukunnosta. Nyt on ehkä jo huomattu, että meiltä puuttuu sieltä pellosta muutakin kuin tiettyä ravinnetta, nimittäin hiiltä – sitä multavuutta.
Omilla toimilla voi vaikuttaa
On väärin syyllistää viljelijää naudan takapuolesta tulevista kaasupäästöistä ja napajäätiköiden sulamisesta. Toivon, että tämän COVID-19 pandemian jälkeen huomattaisiin, että vaikka kaikki naudat eivät kuolleet, päästöt vähenivät. Viljelijällä on merkittävä mahdollisuus olla vaikuttamassa omilla toimillaan siihen, sidotaanko hiiltä vai päästetäänkö sitä taivaalle.
Koska toimilla voi vaikuttaa suoraan oman tilan satotasoon, heitän ilmoille muutaman kysymyksen: Helpottaisiko, jos lohkot eivät poutisi kuivaan aikaan ja kastelua ei tarvittaisi niin paljon? Jos ei olisikaan minuuttisavia? Tai niin jäykkiä savia, että kyntäessä löpömittarin viisari on vähän väliä pohjassa? Jos ei tarvitsisikaan lisätä joka vuosi niin paljoa ravinteita, vaan maaperässä olisi ladattuna ravinneakku, josta vapautuu kasvien käyttöön ravinteita samalla, kun mikrobitoiminta ja sienet kiittävät? Jos kasvusto ei olisi niin tautiherkkää, kun maaperässä olisi oma vastustuskyky? Jos voisikin päättää, mitä kasvia viljelee ja ei tarvitsisi hankkia hyviä lohkoja kalliilla, vaan laittaisikin kuntoon niitä, mitkä ovat jo olemassa?
Maa peittoon
Meillä on keinoja näiden toimien edesauttamiseksi. Pelto ei saa olla talvella sateiden ja lumien huuhdottavana, ei sitten mitenkään. Fosfori kiinnittyy maahiukkasiin, jotka savisten vesien mukana ovat tänäkin talvena kulkeutuneet kohti vesistöjen pohjasedimenttejä. Lisäksi menetetään roppakaupalla muita alkuaineita, typpeä, kalia, rikkiä. Ja mikä akuuteinta: hiiltä. Talvella pitäisi olla pellolla kuin pellolla kerääjäkasvi, jonka kasvusto ja juuristo pidättäisivät maamassaa ja ravinteita.
Joskus kuulee, että meillä ei viljellä muuta kuin satokasveja, nurmea ei ainakaan. Mitäs, jos se monilajikkeinen, mahdollisesti syväjuurisia kasveja sisältävä nurmi olisikin se bonuskasvi, satsaus tulevaisuuteen? Kuinka pitkälle voidaan vain ottaa, jos ei koskaan anna? Välivuonna voidaan lisätä nurmelle puukuituja ja mahdollisesti jankkuroida, jolloin nurmen juuristo menisi jankosta läpi ja jättäisi sen auki.
Maanparannustoimenpiteitä on myös helpompi tehdä välikasville. Puukuitu edesauttaa myös typensitojakasvien työtä, juurinystyrät ovat suurempia ja punaisempia. Mikrobitoiminta lisääntyy ja puukuitu maatuu ja ravinteita vapautuu vähitellen kasvien käyttöön. Maa muuttuu helpommin muokattavaksi ja sitoo ravinteita, kaikki ei hulahdakaan hiekkaisen maan läpi, eikä se poudi niin herkästi.
Maanparannus on prosessi
Tuolloin 2018 syksyllä jouduin sanomaan soittajille, että nopeita keinoja ei ole. Me emme saa ”äkkiä – nopeesti” peltoa kuntoon, vaikka yrittäisimme. Voimme tehdä toimia, jotka sitovat hiiltä peltoon, voimme ajaa puukuituja kuormakaupalla. Olemme viljelleet tietyin toimin nyt muutaman vuosikymmenen ja multavuudet ovat pelloissa laskeneet, ääri-ilmiöt vaikuttavat entistä enemmän.
Pyydänkin kaikkia miettimään, mikä on peltojen kasvukunto ja ruuantuotantomme tila muutaman vuosikymmenen päästä, jos jatkamme samaan malliin? Voin yrittää auttaa teitä. Tehdään maanparannussuunnitelma, mietitään asiaa vuosiksi eteenpäin. Se on pitkä projekti, joka etenee ja vaikutukset näkyvät hitaasti. Projekti, joka tarvitsee tahtotilaa, pitkäjänteisyyttä, orgaanista ainetta ja ehkäpä uusia tapoja toimia.
Suvi Mantsinen
Humuspehtoori Oy
Artikkeli julkaistu Puutarha ja Kauppa -lehdessä 15.5.2020
