Maanparannus

Maan kasvukunnon merkitys viljelylle

Maan kasvukunto kertoo sen, kuinka maa pystyy tuottamaan satoa. Kun maa on hyvässä kasvukunnossa, voidaan tilalla käyttää monipuolista kasvivalikoimaa ja vaativiakin kasveja viljelykierrossa. Ei tarvitse tyytyä vain muutamiin tuttuihin ja varmoihin viljelykasveihin.

Ilmaston ja säiden ääriolosuhteet ovat nykyään hyvin yleisiä. Sataa kauan ja paljon tai on pitkiä kuivia kausia. Maan ollessa hyvässä kunnossa kestävät sekä maa että kasvusto näitä ääriolosuhteita paremmin. Hankalatkaan vuodet eivät välttämättä aiheuta suuria menetyksiä ja harmeja viljelijöille.

Kun maa on hyvässä kunnossa, viljeleminen vaatii onnistuakseen vähemmän työtä. Muokkaus helpottuu, lannoitustarve vähenee, sadon määrä kasvaa ja laatu paranee. Tällöin on mahdollista saada taloudellisesti kannattavampaa viljelyä.

Hyvä maan kasvukunto on siis kestävän ja kannattavan viljelyn perusta!

Maan kasvukunnon osa-alueet

Maan kasvukunto on jaettavissa kolmeen osaan: biologiseen, fysikaaliseen ja kemikaaliseen.

Biologisia kasvukuntoon vaikuttavia tekijöitä ovat juuret, pieneliöt, juurieritteet, eloperäinen aine, sienet ja HIILIYHDISTEET.

Fysikaalisia vaikuttajia ovat maalaji, rakenne, muruisuus, ilmavuus, huokoisuus, vesitalous.

Kemiallisia vaikuttajia ovat happamuus, ravinteet, ravinteiden varastointikyky, suolapitoisuus, haitta-aineet.

Miten maan rakenteeseen voi vaikuttaa?

Oikeanlaisella viljelytekniikalla on suuri merkitys maan rakenteeseen. Pellolle ei kiirehditä keväällä liian aikaisin ja muutenkin vältetään märällä pellolla liikkumista. Käytetään keveämpiä koneita ja/tai lasketaan koneista rengaspaineet 0,5 bar. Tällöin ei maa tiivisty niistä kohdilta, joista koneella on ajettu.

Pellon vesitaloudesta huolehtiminen on erittäin tärkeää, salaojat ja muu ojitus on oltava kunnossa. Kasvin on saatava vettä, mutta jos vesi seisoo pellolla koko ajan, kasvi tukehtuu veteen. Jos märälle pellolle menee koneen kanssa työskentelemään, maa tiivistyy koneen jäljiltä.

Tiivistynyt maa voidaan jankkuroida eli syväkuohkeutetaan tiivistynyt kerros maasta. Jankkurointi kannattaa tehdä viherlannoitusnurmen päältä, jolloin kasvin juuret pääsevät tunkeutumaan jankkuroidusta kohdasta syvälle. Juuret muodostavat maatuessaan sinne orgaanista massaa lisää. Maan roudittaminen auttaa erityisesti savipitoisen maan rakenteen parantamiseen.

Orgaanisen aineksen lisääminen maahan parantaa maan rakennetta. Orgaaninen aines lisää maan multavuutta, jolloin maa pystyy pidättämään vettä paremmin, ravinteet säilyvät multavassa maassa paremmin, maan pH nousee, pellon muokattavuus ja käsittely paranee jne.

Hyvin toteutetulla viljelykierrolla on positiivinen vaikutus maan rakenteeseen. Viljellään erilaisia kasveja vuorovuosin, sillä eri kasvit käyttävät maata ja ravinteita eri tavalla. Jos viljellään vuosi toisensa jälkeen samaa kasvia, maa köyhtyy ja rakenne huononee.

Kannattaa huolehtia myös diversiteetista eli kasvatetaan yhtä aikaa useita eri kasvilajeja. Samalla lohkolla kannattaa pitää esimerkiksi syväjuurisia kasveja, syksyllä kylvettäviä, keväällä kylvettäviä, monivuotisia kasveja, seoksia ja harattavia kasveja.

Ravinnesuhteiden vaikutus viljelyyn

KVK eli Kationinvaihtokyky on yksi tärkeimmistä maan kasvukunnon ominaisuuksista. KVK kuvaa maan kykyä pidättää ravinteita kasveille käyttökelpoisessa muodossa. Maahan mahtuu vain tietty määrä ravinteita, jolloin yhden ravinteen ylimäärä johtaa toisen vajaukseen. Esimerkiksi kalsium syrjäyttää helposti toiset ravinteet, jolloin voi tulla jonkin toisen ravinteen puutos. Tällä on vaikutus maan rakenteeseen, mm alhainen Ca/Mg suhde johtaa savimaiden tiivistymiseen ja heikkoon muokattavuuteen. Käytännössä ainoa keino lisätä kationinvaihtokykyä on lisätä orgaanista ainesta.

Kasvun perusta

Kaikki lähtee yhteyttämisestä. Kasvi myös ruokkii mikrobeja antamalla sokeripitoisia juurinesteitä mikrobeille ja mykorritsoille. Nämä muokkaavat maan ravinteita kasville. Bakteerit tuottavat lima- ja liima-aineita.

Mikrobiologinen elämä

Mikrobiologinen elämä saa aikaa juurien ympärille kiinnittyviä murusia. Muruset ovat hienoa saviainesta, hiiltä, bakteereja ja bakteerien tuottamia liima-aineita sidottuna yhteen mykorritsan verkostolla. Kaikki nämä toimivat symbioosissa kasvin kanssa yhdessä. Näistä muodostuu juuren läheisyyteen pitkäkestoista hiiltä, humusta.

Pieneliöstön merkitys

Pieneliöstön ansiosta kasveilla on enemmän käyttökelpoisia ravinteita. Maasta tulee multavampaa, koska hiiltä muodostuu maahan! Juuristosta tulee syvempi ja laajempi. Erityisesti pieneliöstön merkitys tulee näkyviin kuivina ja märkinä vuosina. Pieneliöstön ansiosta lannoitustarve vähenee ja kasvien vastustuskyky erilaisia tauteja vastaan paranee.

Miten pidämme bakteerit ja sienet hengissä?

Epäorgaaninen typpilannoitus saa juuristoon muodostettavan sokerin ja ravinteiden ”liuotustoiminnan” sienten, bakteerien ja kasvin välillä loppumaan nopeasti. Kasvi siis tyytyy helpompaan ja nopeampaan ratkaisuun, joten sille ei kannata antaa nopealiukoisia ravinteita. Maan rajua muokkausta on vältettävä, sillä sienirihmasto, mykorritsa ei kestä sitä vaan tuhoutuu.

Kasvilajien monimuotoisuus kasvukunnon kannalta

Kasvit toimivat eri tavoin. Esimerkiksi toinen kasvi ottaa ravinteita paremmin kun taas toinen ottaa hiilidioksidia eli CO₂ paremmin yhteytettäväksi. Kumpikin kasvilaji hyötyy tästä ja kasvu on parempaa. Monimuotoinen kasvilajisto suojaa maata auringolta ja sateelta.

Saksalaiset tutkiva Jenassa monimuotoisuuden merkitystä. Kokeessa laitettiin eri aloille 1,2,4,8, tai 16 kasvilajia. Näitä verrattiin koealoihin, joille annettiin typpilannoitusmääräksi joko 0, 100 tai 200 kg N/ha/a. Alalla jossa oli 16 kasvin diversiteetti, saatiin parempi nurmisato kuin alalla, jolle annettiin 200 kg/ha lannoitus. Monipuolinen kasvusto pystyi siis itse tuottamaan paremman kasvukunnon kuin runsas lannoitus.

Orgaaninen aines ja humus

Humus on monimutkainen mikrokompleksi, joka sisältää C ~ 60%, N ~ 6-8%, P ~1-2%, S 0,8-1,5%  ( Lähde: Dr. Christine Jones Soil Carbon -esitys)

Kasvien tuottama hiili juuren yhteydessä on pitkäkestoista humusta. Lisäämällä peltoon kuitutuotteita, saadaan maahan pitkäkestoista orgaanista ainesta. Nopeasti hajoavaan orgaanista ainesta, joka on heti käytettävissä, saadaan yksivuotisilla kasveilla ja viherlannoitusnurmella, jossa kasvusto muokataan maahan.

Orgaanisen aineksen ja humuksen vaikutus:

Orgaaninen aines vaikuttaa vedenpidätyskykyyn. Orgaaninen aines sitoo vettä 3,5 kertaa oman painonsa verran. Ravinteet pysyvät paremmin maassa, jossa on orgaanista ainesta eivätkä huuhtoudu ympäristöön. Ravinteet ovat maassa käyttökelpoisessa muodossa ja maan oma typpivarasto kasvaa. Myös tärkeä pieneliöstö viihtyy paremmin orgaanista ainesta sisältävässä maassa. Esimerkiksi lieroja esiintyy ja ne työskentelevät mieluummin multavassa maassa.

Humuspehtoorin tuotteet maanparannusaineena ja maan kasvukunnon kohottajana:

Humuspehtoorin tuotteet on suunniteltu jokaisen pellon ja viljelijän tarpeen mukaan. Ensin täytyy tietenkin olla maasta viljavuusanalyysi, jolloin saadaan selville, mitä maa sisältää ja mitä se tarvitsee.

Maanparannusaineet sisältävät puukuituja, joiden vaikutus maassa on pitkäkestoinen. Puukuidut sitovat ravinteet itseensä hitaasti liukenevaan muotoon, mutta vapauttavat ne 3-5 vuoden kuluessa kasvin käyttöön. Kasvilla on siis ravinteita käytettävissä usean vuoden ajan.

Kuitutuotteita lisätään maahan 50-70 tn/vuosi muutaman vuoden ajan, jolloin saadaan yht. 200-400 tn/ha yhteismäärä tarpeesta riippuen. Puukuidut sitovat ensi alkuun typpeä ympäristöstä itseensä, joten on muistettava antaa typpeä lisälannoituksena. Usein puukuidut levitetäänkin viherlannoitusnurmeen tai karjanlannan levityksen yhteydessä.

Yhteenvetona

Hyvinvoiva maa on yhtenäinen ekosysteemi. Maata ei voi parantaa pelkästään lisäämällä yhtä ravinnetta tai nostamalla vain pH:ta, vaan täytyy huolehtia kokonaisuudesta. Orgaanisen aineksen lisääminen ja monipuolinen viljelykierto tarjoavat mahdollisuuden parantaa kestävästi maan kasvukuntoa.